Minulla on heikko aavistus siitä, mitä tarkoittavat sanoessaan, ettei jaksa nousta aamulla ylös sängystä. Jaksan kyllä, mutta illalla innolla tehdyt suunnitelmat tuntuvat ylivoimaisilta ja järjettömiltä. Tehdyt ratkaisut pelottavat ja perun niitä. Aamulla haluan kaiken jatkuvan ennallaan ja helppona. Illalla haluan kokeilla uutta, opetella ja oppia - nykyisin niitä maalaisjärkisiksi kutsumiani asioita. Illalla olen rohkeampi kuin aamulla. Samalla myös tarmottomampi. On helppoa kuvitella, vaikeampaa kunnolla suunnitella - ja työlästä toteuttaa. Eikä lopputuloksia ja seurauksia osaa edes ennakoida. Ilta on kuvittelun aikaa. Netti onneton auttaa kuvittelemaan mitä milloinkin, ja panemaan jo toteutusta alulle ilman kunnollista suunnitelmaa.
Maalaisjärkeä en tietysti pysty saamaan enkä niitä vuosien kuluessa kehittyneitä taitoja - esimerkiksi taitoa katsoa ympäristöä kokonaisuutena kohdentamatta, taitoa pitää ihmettelemättä kädessä vasaraa tai porakonetta, puhua kakkosnelosista ja aitapylväistä niin, että tietää mistä puhuu.
Aamulla (tai monina aamuina) haluan peruuttaa, Olo on tyhjä, elämä merkityksetöntä.
Vältän soittamasta läheisille - en siksi, ettenkö haluaisi vaan siksi, että en halua ottaa kantaakseni toisten (mahdollisia) murhetta. Ymmärrän, että sitä minun ei tarvitse tehdä mutten osaa olla tekemättä. Tämä kai sitä kyvyttömyyttä asettaa rajoja oman ja toisen välille. Jos jaksaisin niin opettelisin kysymään mitä kuuluu - ja kuulemaan ja kuuntelemaan. Silti jatkamaan omaa elämääni. Tähän asti olen aina jättänyt kaiken oman, sännännyt auttamaan - osaamatta oikeasti auttaa. Auttamatta tavoilla, joita minulta ei ole pyydetty, ei odotettu ja joista ei taida olla mitään hyötyä.
Tätäkin voisi kutsua omassa kuplassa elämiseksi. Aamulla pelokas, mutta toimintakykyinen. Illalla rohkea, mutta vetämätön. Aamuyön tunnit, "suden hetket" olen onneksi viime aikoina nukkunut.
Ensimmäisen kahvikupillisen jälkeen tyhjyys alkaa täyttyä. Aavistus siitä, mitä voisi olla ja tulla, pysyy.
maanantai 4. toukokuuta 2015
Näkökulman vaihtoja
Pari muistiinpanoa 1) lukko ja ketju. Ostin soutuveneeseen lukon ja ketjun. Lukko oli liian iso ketjuun tai ketjun silmukat liian pieniä lukkoon. Eilisen päivää mietin, että täytyy ostaa uusi lukko. Tänään oivalsin, että voi ostaa uuden ketjun.
2) Ystävä osti siirtolapuutarhamökin, koska oli Afrikan matkalla viehättynyt puiden alla kokoontuneisiin ihmisiin ja siirtolamökillä oli iso puu (jonka näen mielessäni, ja jonka nimen tiedän, mutten muista.) osoittautui, että puutarha oli työläs. Me emme näe jonkun asian eteen tehtyä työtä. Emme, jollemme tiedä. Vaikkapa vain nurmikon leikkuu. Minullekin oli yllätys ukonniemen juhannus.
Nämä näkökulman vaihdot ovat kiinnostavia: maaseudun asukkaan, päihdepalvelun asiakkaan, jne.
2) Ystävä osti siirtolapuutarhamökin, koska oli Afrikan matkalla viehättynyt puiden alla kokoontuneisiin ihmisiin ja siirtolamökillä oli iso puu (jonka näen mielessäni, ja jonka nimen tiedän, mutten muista.) osoittautui, että puutarha oli työläs. Me emme näe jonkun asian eteen tehtyä työtä. Emme, jollemme tiedä. Vaikkapa vain nurmikon leikkuu. Minullekin oli yllätys ukonniemen juhannus.
Nämä näkökulman vaihdot ovat kiinnostavia: maaseudun asukkaan, päihdepalvelun asiakkaan, jne.
sunnuntai 14. syyskuuta 2014
Sunnuntailounaalla
Tänään taas rajanylitys omalla autolla. Matkakaveri jututti minun autontullausta odotellessaan toisen odottajan kanssa. On kuulemma käynyt muutaman kerran Värtsilässä. Siellä ei juuri mitään, vain pari rupista kauppaa. Öljymäellä tapasimme tohmajärveläisen tuttavan. Oli tullut autolla rajalle ja sitten pyöriäretkellä venäjän puolella. Käy usein kaupassa värtsilässä, ostamassa 'vaikka mitä'. Hänen mukaansa monetkin käyvät siellä ruokaostoksilla.
Kahvi ei maistunut, kun lorautin siihen reilusti kermaa, jota luulin maidoksi. Seljankakeitto oli hyvää. Ostin myös vaalean leivän ja puolukkamehua. Sekä bensaa, totta kai.
Paluumatkalla tullissa töpeksin. Minut ohjattiin rakennuksen puoleiselle kaistalle. Kun yritin autosta kopille passeineni, tullivirkailija ojensi minua - en vaan millään ymmärtänyt, mitä olisi pitänyt tehdä. Mashina, hän toisteli. Toki ymmärsin, että autoa tarkoitti. Aikani touhotettuani ees sun taas sun, ymmärsin, että piti odottaa autossa, kunnes edellä ajava on lähtenyt. En tajua logiikkaa: toisilla kaistoilla kävivät monikin yhtä aikaa papereineen luukulla.
Passintarkastaja plarasi, tutki ja pyöritteli passiani pidempään kuin tähän asti kukaan.
Tapaamaltamme tohmajärveläiseltä helenalta saisi varmaan paljonkin tietoa suomalaisten asioimisesta aivan rajan pinnassa.
Olga D. on vuonna 2006 kirjoittanut Karjalaisessa otsikolla "Miksi rajalla jännittää aina."
Kahvi ei maistunut, kun lorautin siihen reilusti kermaa, jota luulin maidoksi. Seljankakeitto oli hyvää. Ostin myös vaalean leivän ja puolukkamehua. Sekä bensaa, totta kai.
Paluumatkalla tullissa töpeksin. Minut ohjattiin rakennuksen puoleiselle kaistalle. Kun yritin autosta kopille passeineni, tullivirkailija ojensi minua - en vaan millään ymmärtänyt, mitä olisi pitänyt tehdä. Mashina, hän toisteli. Toki ymmärsin, että autoa tarkoitti. Aikani touhotettuani ees sun taas sun, ymmärsin, että piti odottaa autossa, kunnes edellä ajava on lähtenyt. En tajua logiikkaa: toisilla kaistoilla kävivät monikin yhtä aikaa papereineen luukulla.
Passintarkastaja plarasi, tutki ja pyöritteli passiani pidempään kuin tähän asti kukaan.
Tapaamaltamme tohmajärveläiseltä helenalta saisi varmaan paljonkin tietoa suomalaisten asioimisesta aivan rajan pinnassa.
Olga D. on vuonna 2006 kirjoittanut Karjalaisessa otsikolla "Miksi rajalla jännittää aina."
lauantai 6. syyskuuta 2014
Rajauutisia
Muutama uutinen rajalta: Kuusamon vuonna 2011 avatun rajanylitysaseman läheisyyteen Venäjän puolelle on avattu bensa-asema, jonka seurauksena rajaliikenne Suomen puolelta on huomattavasti vilkastunut.
Värtsilä-Niiralan rajanylitysaseman tuntumaan Niiralaan Suomen puolelle suunnitellaan pop up-myymäläkeskusta, jonka tarkoitus on olla "eräänlainen näytepiste yritysten varsinaisiin liikkeisiin". Myymälään toivotaan muun muassa sekatavara-, rengas-, kone- ja autotarvikekauppiaita. Myös esimerkiksi lemmikkitarviketuotteita, pesuaineita ja vaatteita myyvät yritykset ovat etsinnässä. ("Niiralaan tulossa pop up-myymäläkeskus, Karjalainen 6.9.2014)
Ja vielä rajanylitys uutinen saman päivän Karjalaisesta: Venäjän FSB vei venäläisen suojelupoliisin. Viron mukaan tuntemattomat henkilöt pakottivat poliisin rajan yli,. Venäjän mukaan pidätetty oli vakoilemassa Venäjällä.
Värtsilä-Niiralan rajanylitysaseman tuntumaan Niiralaan Suomen puolelle suunnitellaan pop up-myymäläkeskusta, jonka tarkoitus on olla "eräänlainen näytepiste yritysten varsinaisiin liikkeisiin". Myymälään toivotaan muun muassa sekatavara-, rengas-, kone- ja autotarvikekauppiaita. Myös esimerkiksi lemmikkitarviketuotteita, pesuaineita ja vaatteita myyvät yritykset ovat etsinnässä. ("Niiralaan tulossa pop up-myymäläkeskus, Karjalainen 6.9.2014)
Ja vielä rajanylitys uutinen saman päivän Karjalaisesta: Venäjän FSB vei venäläisen suojelupoliisin. Viron mukaan tuntemattomat henkilöt pakottivat poliisin rajan yli,. Venäjän mukaan pidätetty oli vakoilemassa Venäjällä.
 |
| Muutama kilometri rajalta, Värtsilän kylätalon tienhaarassa. Sulassa sovussa? |
maanantai 25. elokuuta 2014
Pieni lisäys edelliseen
Huoltamo rajan pinnassa on kiinni yöllä klo 2-4, ovessa olevan kyltin mukaan. Pohdin myös sitä, miten virallisia myymälöiden rahanvaihtopisteet ovat. Viime reissulla takahuoneen rahanvaihtopisteestä ei tullut kuittia, edellisellä läheisestä toisesta sain.
lauantai 23. elokuuta 2014
Rajanylitys
Aamulla täyttelin keittiönpöydän ääressä proopuskoita: auton tullauspapereita kaksin kappalein, omat rajanylityspaperini - kaksin kappalein. Vuoden viisumin olin jo hankkinut, samoin auton rekisteripapereihin "vihreän kortin", matkavakuutustodistus tarvittiin jo viisumia varten.
Tein ensimmäisen rajanylityksen autoilijana yksin idän suuntaan. Jännitti. Järki sanoi, että olin menossa maahan (tai ainakin seudulle), jota tunsin vuosien takaa. (1990-luvulla liikuimme Venäjän Karjalassa jatkuvasti sekä työksemme että huviksemme, erityisesti Petroskoissa ja Sortavalassa.) 100 sanan selviytymissanavaraston olin toki unohtanut, mutta rajamuodollisuudet tunsin. Silti jännitti. Syy ei ole Venäjän eikä rajavirkailijoiden, vaan monivaiheisten muodollisuuksien. Osaanko? (Miksi pitäisi osata?)
Lappeenrannan tieltä Tohmiksen suuntaan käännyttyä vastaantulevien autojen rekisterit olivat noin fifty-fifty venäläisiä ja suomalaisia. Tohmajärvellä on viimeinen pankkiautomaatti ennen rajaa. Hinauspalvelun mainos on kirkonkylän jälkeen ainoa iso, huomiotaherättävä mainos. Hinaa myös Venäjän puolelta. (Olisiko pitänyt naputella numero kännykkään?) Juuri ennen raja-aluetta on Suomen puolella kahvio-bensa-asema. Siellä myydään vain ysikasia ja diseliä. Litrahintoja ei ilmoiteta.
Radiouutisissa Ukrainaa, Gazaa, Ebolaa erilaisia rajanylityksiä siis nekin. Iltalehdessä huoltsikan lehtitelineessä etusivu huutaa, että "Putinin juna ei pysähdy". Tässä me kuitenkin ajelemme Venäjän ja Suomen rekisterikyltteinemme peräkkäin kohti rajamuodollisuuksia varsin arkisilla asioillamme ja avuliaina toisillemme. Uutiset tuntuvat tulevan jostain toisesta maailmasta vaikka saman suuren valtion toisella länsirajalla avustusrekat odottavat ylitystä (elleivät jo ylittäneet luvatta) ja venäläistä sotakalusoa väitetään valuvan Ukrainaan.
Ensimmäinen pysähdys rajalla ("olette saapuneet raja-alueelle") Suomen puolella: rekisteritodistus ja passi. Siitä eteenpäin kaksi vaihtoehtoista jonoa, edessäni noin kymmenen autoa. Jotkut perässäni vaihtelivat jonoa, en osaa sanoa, miksi. (Edellisellä reissulla "esiliinani" opasti, ettei kannata Suomen tullissa ajaa venäläisen auton perään - heiltä menee enemmän aikaa Suomen muodollisuuksissa). Minä katselin niska kenossa, miten edellä ajavat käyttäytyivät. Kaikki ympärilläni olivat eri-ikäisiä miehiä, erittäin erimerkkisissä autoissaan bemarista ja mersusta ruosteiseen farmariladaan (Venäjän rekisterissä).
Otanko joka kerta käsilaukun mukaan? (tätäkin mietin kaikki mahdolliset paperit yhteen kansioon koottuina).
Venäjän puomilla ensimmäinen passintarkastus. Sen jälkeen venäläisillä ja muilla omat kaistansa. Jonoa muodostui ulkomaalaisten (=suomalaisten) kahdelle kaistalle. Seuraava pysähdys ja poistuminen autosta, kun passaan itseni. Seuraavaksi tullaan autoni. Sen jälkeen ovet, lovet ja konepelti auki - auton tullitarkastus. Sitten pieni matka eteenpäin - ja viimeisellä puomilla vielä kerran passintarkatus.
Nyt olen Venäjällä, hurautan heti kohta kaupantapaiseen, jossa kyltti "Kalastustarvikkeita". Ostan eruoilla virvelin (21 euroa) ja kun kyselen kymmenen sanan varastollani venäjäksi missä olisi rahanvaihto niin (tietysti) minulle vastataan suomeksi, että seinän takana. Käyn vaihtamassa rahaa, ruplan kurssi on 47.
Ajan parisataa metriä eteenpäin - tankille (sitä vartenhan olen tullut). Aseman ulkopuolelta teltasta ilmestyy mies tankkaamaan kanisterini ja autoni. Hänellä on selvästi kikkoja, joilla auton tankki saadan täytettyä piripintaan.
Käyn maksamassa - ja lähden paluumatkalle. Olen viipynyt Venäjällä noin kaksikymmentä minuuttia. Jännitys on ohi. Tullimuodollisuuksissa töppään pariin otteeseen. Takanani tuleva Suomen rekisterissä olevaa autoa ajava suomea muraten puhuva nainen neuvoo ja tulkkaa tullivirkailijoille. Kohta jo tyyrinnäköisellä Suomeen rekisteröidyllä lava-autolla ajava mies taputtelee autoni kattoa ja antaa ohjeita. Pitää huolen jokaisessa tarkastuspisteessä, että tiedän, mitä tehdään seuraavaksi.
Tax freen kohdalla huokaan ja kiittelen miestä avusta. Sekä minua opastanut nainen että mies molemmat käväisevät tax freessä. Ostan kartongin tupakkaa, vaikka en tiedä, mitä sillä tekisin. Suomen tullissa odotan hetken punaisten valojen vaihtumista vihreiksi, ajan passintarkastukseen, nousen autosta, käväisen sisällä. Puomi aukeaa ja olen Suomessa.
Hyvin monet pohjoiskarjalaiset tekevät tämän reissun tuon tuostakin, jotkut useamman kerran viikossa. Yksi ryhmä on "tankilla kävijät". Monia muitakin motiiveita on.
Mietin, miksi siinä aivan rajan pinnassa tankilla oli pelkkiä naisia, vaikka rajamuodollisuuksissa olin miesten ympäröimä. Valitsevatko suomalaiset naiset rajan lähimmän tankin, vai oliko vain sattumaa.
Rajanylityskokemuksen summana: Olen erittäin huono lukemaan ohjekoodeja - ja myös nonverbaalista opastusta, jota oli tarjolla yllin kyllin. Jos mahdollista, niin tulkitsen hapuilevalla suomella tai ruumiinkielellä annetut ohjeet väärin. Tällä reissulla tapasin vain asiallisia ja/tai ystävällisiä virkailijoita, jotka opastivat minua eteenpäin - päällimmäisenä mies, joka lopulta ryhtyi matkimaan auton ääntä ja tepastelemaan suuntaan, johon minun piti mennä. Plus kanssamatkustajat, jotka kaikki opastivat auliisti.
Erottauduin ehdottomasti muusta näkemästäni rajanylittäjäporukasta touhottaessani jännityksen puna poskella (jännitti sekin, etten vaan aja alustantarkastusmonttuun, joten rotvallin reunaan oli renkaalla matkaa muutama milli - korkeintaan.)
Minua ei kuitenkaan syynätty kovinkaan tarkkaan. Kenties virkalijoiden silmä erottaa hössöttävän ja muodollisuusksia jännittävän täti-ihmisen luvattomia kuljettavasta jännittäjästä.
Tein ensimmäisen rajanylityksen autoilijana yksin idän suuntaan. Jännitti. Järki sanoi, että olin menossa maahan (tai ainakin seudulle), jota tunsin vuosien takaa. (1990-luvulla liikuimme Venäjän Karjalassa jatkuvasti sekä työksemme että huviksemme, erityisesti Petroskoissa ja Sortavalassa.) 100 sanan selviytymissanavaraston olin toki unohtanut, mutta rajamuodollisuudet tunsin. Silti jännitti. Syy ei ole Venäjän eikä rajavirkailijoiden, vaan monivaiheisten muodollisuuksien. Osaanko? (Miksi pitäisi osata?)
Lappeenrannan tieltä Tohmiksen suuntaan käännyttyä vastaantulevien autojen rekisterit olivat noin fifty-fifty venäläisiä ja suomalaisia. Tohmajärvellä on viimeinen pankkiautomaatti ennen rajaa. Hinauspalvelun mainos on kirkonkylän jälkeen ainoa iso, huomiotaherättävä mainos. Hinaa myös Venäjän puolelta. (Olisiko pitänyt naputella numero kännykkään?) Juuri ennen raja-aluetta on Suomen puolella kahvio-bensa-asema. Siellä myydään vain ysikasia ja diseliä. Litrahintoja ei ilmoiteta.
Radiouutisissa Ukrainaa, Gazaa, Ebolaa erilaisia rajanylityksiä siis nekin. Iltalehdessä huoltsikan lehtitelineessä etusivu huutaa, että "Putinin juna ei pysähdy". Tässä me kuitenkin ajelemme Venäjän ja Suomen rekisterikyltteinemme peräkkäin kohti rajamuodollisuuksia varsin arkisilla asioillamme ja avuliaina toisillemme. Uutiset tuntuvat tulevan jostain toisesta maailmasta vaikka saman suuren valtion toisella länsirajalla avustusrekat odottavat ylitystä (elleivät jo ylittäneet luvatta) ja venäläistä sotakalusoa väitetään valuvan Ukrainaan.
Ensimmäinen pysähdys rajalla ("olette saapuneet raja-alueelle") Suomen puolella: rekisteritodistus ja passi. Siitä eteenpäin kaksi vaihtoehtoista jonoa, edessäni noin kymmenen autoa. Jotkut perässäni vaihtelivat jonoa, en osaa sanoa, miksi. (Edellisellä reissulla "esiliinani" opasti, ettei kannata Suomen tullissa ajaa venäläisen auton perään - heiltä menee enemmän aikaa Suomen muodollisuuksissa). Minä katselin niska kenossa, miten edellä ajavat käyttäytyivät. Kaikki ympärilläni olivat eri-ikäisiä miehiä, erittäin erimerkkisissä autoissaan bemarista ja mersusta ruosteiseen farmariladaan (Venäjän rekisterissä).
Otanko joka kerta käsilaukun mukaan? (tätäkin mietin kaikki mahdolliset paperit yhteen kansioon koottuina).
Venäjän puomilla ensimmäinen passintarkastus. Sen jälkeen venäläisillä ja muilla omat kaistansa. Jonoa muodostui ulkomaalaisten (=suomalaisten) kahdelle kaistalle. Seuraava pysähdys ja poistuminen autosta, kun passaan itseni. Seuraavaksi tullaan autoni. Sen jälkeen ovet, lovet ja konepelti auki - auton tullitarkastus. Sitten pieni matka eteenpäin - ja viimeisellä puomilla vielä kerran passintarkatus.
Nyt olen Venäjällä, hurautan heti kohta kaupantapaiseen, jossa kyltti "Kalastustarvikkeita". Ostan eruoilla virvelin (21 euroa) ja kun kyselen kymmenen sanan varastollani venäjäksi missä olisi rahanvaihto niin (tietysti) minulle vastataan suomeksi, että seinän takana. Käyn vaihtamassa rahaa, ruplan kurssi on 47.
Ajan parisataa metriä eteenpäin - tankille (sitä vartenhan olen tullut). Aseman ulkopuolelta teltasta ilmestyy mies tankkaamaan kanisterini ja autoni. Hänellä on selvästi kikkoja, joilla auton tankki saadan täytettyä piripintaan.
Käyn maksamassa - ja lähden paluumatkalle. Olen viipynyt Venäjällä noin kaksikymmentä minuuttia. Jännitys on ohi. Tullimuodollisuuksissa töppään pariin otteeseen. Takanani tuleva Suomen rekisterissä olevaa autoa ajava suomea muraten puhuva nainen neuvoo ja tulkkaa tullivirkailijoille. Kohta jo tyyrinnäköisellä Suomeen rekisteröidyllä lava-autolla ajava mies taputtelee autoni kattoa ja antaa ohjeita. Pitää huolen jokaisessa tarkastuspisteessä, että tiedän, mitä tehdään seuraavaksi.
Tax freen kohdalla huokaan ja kiittelen miestä avusta. Sekä minua opastanut nainen että mies molemmat käväisevät tax freessä. Ostan kartongin tupakkaa, vaikka en tiedä, mitä sillä tekisin. Suomen tullissa odotan hetken punaisten valojen vaihtumista vihreiksi, ajan passintarkastukseen, nousen autosta, käväisen sisällä. Puomi aukeaa ja olen Suomessa.
Hyvin monet pohjoiskarjalaiset tekevät tämän reissun tuon tuostakin, jotkut useamman kerran viikossa. Yksi ryhmä on "tankilla kävijät". Monia muitakin motiiveita on.
Mietin, miksi siinä aivan rajan pinnassa tankilla oli pelkkiä naisia, vaikka rajamuodollisuuksissa olin miesten ympäröimä. Valitsevatko suomalaiset naiset rajan lähimmän tankin, vai oliko vain sattumaa.
Rajanylityskokemuksen summana: Olen erittäin huono lukemaan ohjekoodeja - ja myös nonverbaalista opastusta, jota oli tarjolla yllin kyllin. Jos mahdollista, niin tulkitsen hapuilevalla suomella tai ruumiinkielellä annetut ohjeet väärin. Tällä reissulla tapasin vain asiallisia ja/tai ystävällisiä virkailijoita, jotka opastivat minua eteenpäin - päällimmäisenä mies, joka lopulta ryhtyi matkimaan auton ääntä ja tepastelemaan suuntaan, johon minun piti mennä. Plus kanssamatkustajat, jotka kaikki opastivat auliisti.
Erottauduin ehdottomasti muusta näkemästäni rajanylittäjäporukasta touhottaessani jännityksen puna poskella (jännitti sekin, etten vaan aja alustantarkastusmonttuun, joten rotvallin reunaan oli renkaalla matkaa muutama milli - korkeintaan.)
Minua ei kuitenkaan syynätty kovinkaan tarkkaan. Kenties virkalijoiden silmä erottaa hössöttävän ja muodollisuusksia jännittävän täti-ihmisen luvattomia kuljettavasta jännittäjästä.
lauantai 7. kesäkuuta 2014
Muistuma
Kotoa herätessä hyvien aamujen alut toistuvat samanlaisina: kello on riittävän paljon noustakseni, käyn vessassa, napsautan illalla ladatun kahvinkeittimen päälle, istun sohvalle rapsuttamaan koiria (kissa saattaa kiehnätä jaloissa) siksi aikaa, kun kahvi tippuu. Haen kahvin Soutajan kennelin logolla varustettuun kuppiin. Istun kierrätyskeskuksesta hankkimaani tuoliin, jossa voi istua lähes samoin kuin vanhempieni naimisiinmentyään ostamassa laiskanlinnassa. ( Luin siinä aikoinaan jalat käsinojan yli heitettynä ylioppilaskirjoituksiin ja myöhemmin se seurasi mukanani omiin koteihini. Erosin siitä samalla kuin miehestäni, joka oli liimautunut siihen jo vuosia aiemmin.)
Niin, istun tuoliin kädessä kahvikuppi. Ja alan miettiä milloin mitäkin. Tutkimusta, muita töitä tai ihan muuta toista. Tänä aamuna taas pujahti päähän tätä viimeistä. Aiemmin kirjoitin aamupäiväkirjaa kynällä paperille. Nyt en enää osaa.
Tänään päädyin monen mutkan kautta äidinäidinäitiin. Mietin, voisiko hänen mielisairaala vuosistaan vielä saada tietoa jostain. Hän kuoli siellä 1930-luvun alussa.
Mielisairaala on tullut oman elämäni varrella tutuksi, mutta ahdistavana ja ankarana paikkana se muistoissani on, vaikken itse ole sisäpuolelta katsellutkaan.
Niin, istun tuoliin kädessä kahvikuppi. Ja alan miettiä milloin mitäkin. Tutkimusta, muita töitä tai ihan muuta toista. Tänä aamuna taas pujahti päähän tätä viimeistä. Aiemmin kirjoitin aamupäiväkirjaa kynällä paperille. Nyt en enää osaa.
Tänään päädyin monen mutkan kautta äidinäidinäitiin. Mietin, voisiko hänen mielisairaala vuosistaan vielä saada tietoa jostain. Hän kuoli siellä 1930-luvun alussa.
Mielisairaala on tullut oman elämäni varrella tutuksi, mutta ahdistavana ja ankarana paikkana se muistoissani on, vaikken itse ole sisäpuolelta katsellutkaan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)