Tänään taas rajanylitys omalla autolla. Matkakaveri jututti minun autontullausta odotellessaan toisen odottajan kanssa. On kuulemma käynyt muutaman kerran Värtsilässä. Siellä ei juuri mitään, vain pari rupista kauppaa. Öljymäellä tapasimme tohmajärveläisen tuttavan. Oli tullut autolla rajalle ja sitten pyöriäretkellä venäjän puolella. Käy usein kaupassa värtsilässä, ostamassa 'vaikka mitä'. Hänen mukaansa monetkin käyvät siellä ruokaostoksilla.
Kahvi ei maistunut, kun lorautin siihen reilusti kermaa, jota luulin maidoksi. Seljankakeitto oli hyvää. Ostin myös vaalean leivän ja puolukkamehua. Sekä bensaa, totta kai.
Paluumatkalla tullissa töpeksin. Minut ohjattiin rakennuksen puoleiselle kaistalle. Kun yritin autosta kopille passeineni, tullivirkailija ojensi minua - en vaan millään ymmärtänyt, mitä olisi pitänyt tehdä. Mashina, hän toisteli. Toki ymmärsin, että autoa tarkoitti. Aikani touhotettuani ees sun taas sun, ymmärsin, että piti odottaa autossa, kunnes edellä ajava on lähtenyt. En tajua logiikkaa: toisilla kaistoilla kävivät monikin yhtä aikaa papereineen luukulla.
Passintarkastaja plarasi, tutki ja pyöritteli passiani pidempään kuin tähän asti kukaan.
Tapaamaltamme tohmajärveläiseltä helenalta saisi varmaan paljonkin tietoa suomalaisten asioimisesta aivan rajan pinnassa.
Olga D. on vuonna 2006 kirjoittanut Karjalaisessa otsikolla "Miksi rajalla jännittää aina."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti